KKO:1990:5
- Asiasanat
- Avioliitto - Pesänjakaja
- Tapausvuosi
- 1990
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S89/926
- Taltio
- 27
- Esittelypäivä
Pesänjakaja voitiin määrätä pelkästään omaisuuden erottelua varten.
AL 107 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Hakemus Kirkkonummen kihlakunnanoikeudessa
A on B:lle 21.11.1988 tiedoksi annetun hakemuksen nojalla vaatinut, että asianajaja X määrätään pesänjakajana toimittamaan asianosaisten omaisuuden erottelu, koska he, Kirkkonummen kihlakunnanoikeuden 10.5.1988 tuomittua heidät avioeroon, eivät olleet päässeet siitä sopimukseen. He olivat 7.9.1982 tehneet avioehtosopimuksen, jonka mukaan kummallakaan ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen.
Kihlakunnanoikeuden päätös 1.12.1988
B:n vastustettua hakemusta sillä perusteella, että asumusero ja omaisuuden erottelu puolisoiden välillä olivat tapahtuneet jo vuonna 1987, kihlakunnanoikeus on lausunut, että koska kysymyksessä oleva hakemusasia pesänjakajan määräämiseksi oli pantu vireille 21.11.1988 tiedoksiannetulla kutsulla, tuli siihen soveltaa avioliittolain muuttamisesta annetun lain (411/1987) määräyksiä.
Hakijan puolesta oli esitetty, että puolisoiden omaisuuden erottelua ei ollut voitu saattaa loppuun. Toisaalta hakijan puolelta ei ollut esitetty selvitystä siitä, että muuta omaisuutta, jota pesänjakajan määräys olisi tullut koskemaan, kuin B:n yksin omistama kiinteistö Jukkala RN:o 12:5 Kirkkonummen kunnan Finnsbackan kylässä, olisi olemassa. Koska puolisoiden välillä oli 7.9.1982 solmittu avioehtosopimus, jonka mukaan heillä ei ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen ja kun hakija oli yhteisestä taloudesta pois muuttaessaan saanut ottaa mennessään kaiken sen, minkä puolisot olivat tuolloin sopineet, eikä ollut pystynyt erittelemään sitä omaisuutta, jonka osalta erottelu oli jäänyt tekemättä, on hakemus hylätty perusteettomana.
Avioliiton lyhyt kesto huomioon ottaen hakijalla ei ollut perustetta puolisoiden välisen omaisuuden erottelun yhteydessä sovitteluun niin kuin avioliittolain 85 ja 107 §:issä oli säädetty.
Asian näin päättyessä kihlakunnanoikeus on katsonut, että oli olemassa erityinen syy velvoittaa hakija korvaamaan kuultavaksi kutsutun B:n oikeudenkäyntikulut hakemusasiassa vaadituilla 750 markalla.
Helsingin hovioikeuden päätös 31.5.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on lausunut, että B ei ollut näyttänyt, että hänen ja A:n omaisuus olisi eroteltu. A:lla oli näin ollen ollut oikeus vaatia pesänjakajan määräämistä. Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttanut A:n korvaamasta B:n oikeudenkäyntikuluja. Asianajaja X on määrätty pesänjakajana toimittamaan A ja B:n omaisuuden erottelu.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle on myönnetty valituslupa 27.9.1989. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
B on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.1.1990
Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala, Nikkarinen, Nybergh ja Paasikoski